Nämä on kirppislöytö joltain Turun kirppikseltä. Maksoi 50 senttiä kappale. Alunperin nämä olivat sellaiset kuultomaalatut; hailakkaa valkoista ja vielä hailakampaa keltaista. Tylleröinen sanoi ostokseni nähtyään, että "miksi sinä NOI ostit, yäk...". Mutta vähän maalia saa ihmeitä aikaan, vai mitä? Minusta näistä tuli varsin nätit. En kyllä tiedä näille sijoituspaikkaa, mutta eiköhän jostain näillekin sopiva paikka löydy.
Puukukista tulee aina mieleen mieheni mummi, topakka savolainen nainen. Mummin poika, mieheni setä, ajatteli ilahduttaa äitiään puukukalla. Ne olivat silloin aivan uutuustuote ja sellaisen mies äidilleen osti. Mutta eipä arvannut mies, mitä meni tekemään. Mummo loukkaantui puukukasta aivan sydänjuuriaan myöten: "Martti osti minulle PUUkukan!" Ja arvatkaas, montako kertaa Martti sai ostoksestaan kuulla loukkaantuneiden mulkaisujen kera...
Tämän asian ydin aukesi minulle oikeastaan vasta kauppiasurani aikana, sillä silloin ymmärsin, että meidän nuorempien sukupolvien niin kovasti arvostama puu ei olekaan (välttämättä) vanhemmalle sukupolvelle minkään arvoinen. Yksi vanhempi rouva kertoikin minulle, että ennen tehtiin kaikki puusta, mitään muuta materiaalia kun ei kertakaikkiaan ollut saatavilla!
Hyvää ystävänpäivää kaikille puukukan kera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti