maanantai 12. lokakuuta 2009

Mitä kaikkea mahtuukaan syksyyn

Sukkia, sukkia, lapasia, kämmekkäitä, kaulaliinoja... olen tehnyt urakalla lämmikettä itselleni ja tenavilleni. Koskaan aikaisemmin en ole tehnyt työtä, jossa saattaa joutua istumaan koko päivän tietokoneella. Ja nyt, kun  sellaista teen, olen huomannut, miten sormia ja varpaita palelee paikallaan istuessa! Kannoin tänään työpisteeni ääreen pinon iloisen värisiä sukkia ja kämmekkäitä työkavereiden pyöritellessä silmiään . Vaan eipähän palele enää!
Tenavilla on tällä viikolla syysloma. Itse en pääse lomailemaan yhtään päivää, mutta eipä se mitään; vapaapäivät odottavat marras- ja joulukuussa. Tiedossa on kaikkea kivaa syksyn ja talven piristykseksi! Ihan ekaksi lähden ensi lauantaina Joensuun käsityömessuille, asiakkaana! Viime vuonna sulloin siellä osastomme neljään neliöön ja voin suorastaan ylpeyttä puhkuen kehua sulloutumistani tavaroiden kanssa postimerkin kokoiseen tilaan. Itse messuthan ovat siellä pienet, ihan omanlaisensa. Toivottavasti Tinttamarelli tulee ihanine lankoineen paikalle. KnitPro:tkin vaativat täydennystä kadonneiden tilalle. Tarvikekauppiaita ei nykyään messuilla enää juurikaan ole, se on todella harmi. Nyt, kun mekin lopetimme messuiluin, on heitä entistäkin vähemmän...
Marraskuun puolessa välin ovat Tampereen messut! Niihin olemme Tikin kanssa varautuneet oikein ajatuksella; hotelli on varattu ihan useammaksi yöksi ja suunnitelmat messujen haltuun ottoon on hiottu viimeisen päälle. Ja kuten Tikki tuossa aiemmin jo varoitti, me aiomme majoittua Ilvekseen. Eli, jos haluatte nukkua yönne rauhassa tai käydä suihkussa, niin valitkaa joku muu hotelli .
Marraskuun lopussa valloitamme Kemijärven ja Rovaniemen korukurssien muodossa. Samalla reissulla pääsemme näkemään Lauri Tähkän ihan ihkaelävänä, iikkk... ja Rovaniemen yöelämä on meille tunnetusti turmiollinen, auts...
Joulukuussa lennämme sitten Englannin maalle Manchesteriin shoppailemaan ja muuten vaan hummailemaan, yes!
Eiköhän näillä suunnitelmilla selvitä jouluun saakka ja joulun jälkeen onkin sitten taas ihan uudet suunnitelmat, joilla mennään kesää kohti.
Tämä pimeä aika on minusta melkeinpä se vuoden paras aika. Mikään ei ole sen ihanampaa, kuin käydä lenkillä alkuillasta pimeässä ja suihkun jälkeen käpertyä nojatuoliin peiton sisälle ja möllöttää telkkaria neule kädessä! Ja aamuisin on tosiupeat ruskamaisemat, kun fillaroin töihin. Työmatkani on melko hauska, ensin laskettelen kotimäkeni alas (ei ihan pieni mäki) ja sitten kiipeän työpaikkani mäen ylös (ei pieni mäki sekään)... tässä kyllä herää kunnolla ennen työpäivää, samaten työpäivän jälkeen (nii-in, herää tietsikkapäivän jälkeen ...)
Nyt kutsuu pimeä lenkkipolkuni, Russelineitikin liikehtii levottomasti... ei kun menoksi!
-Vika-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti