Kemijärven reissulla pidin vapaamuotoisen korukurssin, illan aikana kulutimme helmien lisäksi myös paljon syötävää ja myös viiniä... Kurssilaiset koostuivat ystävysjoukosta, ja kuinka ollakaan, kurssilaiset olivat kaikki sairaanhoitajia tms. Joten minä olin varsin hyvissä ja turvallisissa käsissä (tiedä häntä, silti vähän kyllä pelotti).
Kurssilla tyhjeni yli 20 pussia helmiä, ja monta meni vajaaksi, vaijeria kului kokonainen puolallinen! Ahkeria nämä ainakin ovat, joten Kemijärven kaupunki saisi maksaa heille kyllä tehokkaiden naisten lisiä!
Nyt sain viimein kuvat kurssilta käsiini:
Hauska tapaus oli kun menin itseäni esittelemään eräälle rouvashenkilölle, ja hän katseli minua ja sanoi vain että kyllä me ollaan tavattu. Niinpä oltiinkin, lapsena käytiin samaa koulua, ja vierailtiin toistemme luona. Hän asui ala-asteen koulumme vieressä, ja heillä ollessa käytiin myös koulun kentällä leikkimässä. Jostain syystä elävästi muistan, kuinka hypimme narua, ja kaikista hauskinta oli, kun löysimme sellaisen kohdan pihalta, joka notkui ja hytkyi. Tiedättehän, sellaisen savimaan, joka joustaa, ja aikansa kun pomppii humpsahtaa maahan reikä. Kyllä sitä ihminen käyttää muistiaan tärkeisiin asioihin!
Hauskaa oli. Seuraavaa odotellessa osa illan tuotoksista:
Ja vielä yksi kuva omista tämän illan tuotoksistani, odottamaani ukkosta ei tullutkaan, ja lohduttauduin helmien parissa:
Tämän korun nimi on ruutu/hertta. Ilmeisestä syystä, eikö?!
~Tikki
Kurssilla tyhjeni yli 20 pussia helmiä, ja monta meni vajaaksi, vaijeria kului kokonainen puolallinen! Ahkeria nämä ainakin ovat, joten Kemijärven kaupunki saisi maksaa heille kyllä tehokkaiden naisten lisiä!
Nyt sain viimein kuvat kurssilta käsiini:
Hauska tapaus oli kun menin itseäni esittelemään eräälle rouvashenkilölle, ja hän katseli minua ja sanoi vain että kyllä me ollaan tavattu. Niinpä oltiinkin, lapsena käytiin samaa koulua, ja vierailtiin toistemme luona. Hän asui ala-asteen koulumme vieressä, ja heillä ollessa käytiin myös koulun kentällä leikkimässä. Jostain syystä elävästi muistan, kuinka hypimme narua, ja kaikista hauskinta oli, kun löysimme sellaisen kohdan pihalta, joka notkui ja hytkyi. Tiedättehän, sellaisen savimaan, joka joustaa, ja aikansa kun pomppii humpsahtaa maahan reikä. Kyllä sitä ihminen käyttää muistiaan tärkeisiin asioihin!
Hauskaa oli. Seuraavaa odotellessa osa illan tuotoksista:
Ja vielä yksi kuva omista tämän illan tuotoksistani, odottamaani ukkosta ei tullutkaan, ja lohduttauduin helmien parissa:
Tämän korun nimi on ruutu/hertta. Ilmeisestä syystä, eikö?!
~Tikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti