maanantai 8. kesäkuuta 2009

Kesäfiiliksiä

Vaikka sää on mitä on, on nyt kesäfiilis. Olin tänään erityislasten uimakoulussa työnpuolesta. Lapset ylittivät itsensä, vaikka vesi joitakin vähän jännitti, kaikki olivat innolla mukana ja ääntä ja toimintaa riitti. Heitä oli avustamassa suuri joukko vapaaehtoisia avustajia. Alun ujostelu kääntyi lapsilta pian varauksettomaan luottamukseen, ja tätä oli kyllä kiva seurata! Olipa mukava päivä.
Viikonloppu vietettiin kirppareilla, keittiötarvike kaupassa, Ikeassa, sisustustarvike kaupassa jne jne jne. Illalla söimme hyvää (ja rasvaista) ruokaa, ja kumosimme muutaman viinilasillisen. Keskustelut koskettelivat kaikkea mahdollista, ja miesraukkani joutui kuuntelemaan meitä kolmea. Onneksi hän on seitsemän koti-isän vuoden aikana oppinut naisellisesta elämäntavasta paljon, hän kun on saanut aina viettää päivänsä pääasiassa kotiäitien seurassa. On se ihme, ettei miehet edelleenkään ole samoissa määrin kotosalla lasten kanssa. Johtuuko tämä miesten paremmasta palkkauksesta, vai mistä ihmeestä? Olisihan meilläkin toki edullisempaa tehdä toisinpäin, minun sosiaalialan palkkaukseni tuskin insinöörin palkkoihin yltää. Mutta minulle ei kotiäidin homma sovi. Ei sitten mitenkään päin. Tosin jos vaihtoehtona olisi ollut lasten meno päivähoitoon, niin sitten olisi pistetty sopimaan. Onneksi mies on kotona viihtynyt, ja hauskaa näyttää molemmilla sopimuksen osapuolilla olevan. Kunhan aina välillä muistaisi mies pitää kiinni omista harrastuksistaankin! Kuten olen jo aiemminkin maininnut, on mieheni aika kummallinen talllaaja. Hän elää omaa elämäänsä öisin. Usein hän on yöllä kalassa tai valokuvaamassa, joskus hän retkeilee joko hiihtäen, luistimilla, mopolla tai pyörällä. Olen jo tottunut, että öillisillä vessareissuilla en suuremmin hätkähdä jos miestä ei näy missään. Ajoittain käy mielessä, että kunhan ei näillä reissuilla kävisi mitään, mistä minä tiedän mistä etsiä, tai milloin odottaa kotiin. Mutta eiköhän tuo iso mies osaa itsestään huolehtiaHymy. Ja eipä tuo mies taida suuremmin pysyä kärryillä minunkaan menoistaCool. Esim meni muutama päivä ruotsin reissumme jälkeen, ennenkuin hän älysi, että emme nukkuneetkaan autossa... Joskus olen unohtanut mainita kaupungin missä viikonloppuni vietän, tai joskus saatan jopa unohtaa että olemme koko perhe menossa matkoille. Ei ole kovin mustasukkaisen tai riippuvaisen parisuhde tämä meidän!
Ostin viikonloppuna kellon. Aika ison. Oikeastaan tosi ison. Nyt minun pitäisi vielä saada mies sille kiinnike laittamaan. Ainoa kotiyö mihin hän ei mielellään ryhdy on poraaminen. Etenkin kiviseinät saa aikaan aina vastustusten ryöpyn. Mutta kyllä minä sen ylipuhun. Jollei muu auta, niin lahjon sen. Jos lupaan leipoa, niin hän poraa vaikka seinän reikäjuustoksi.
Huomenna saan kameran. Kyllä elämä ilman kameraa on harmillista. Paljon ihania asioita jää ikuistamatta. Nyt kyllä huomasin, kuinka paljon hauskaa ja ainutkertaista mahtuu kuukauteen! Lapsilla oli esitystä, kesän ekat rantakelit, lasten tekemät vohvelikakut ja paljon muuta on nyt jäänyt ikuistamatta. Mutta uuden kameran kanssa sitten taas saa muistot talteen.
Nyt siirryn pihalle, taivaalla on muutama rako pilvien välillä, ja olo on sellainen, että aurinkoa kehiin!
~Tikki kesäfiiliksissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti