torstai 7. toukokuuta 2009

Kiire, kiire, kiire

Uskomatonta kuinka kiireiseksi ihminen itsensä saa kun oikein yrittää. Tänään olin töissä, kävin palaveeraamassa naapurikaupungissa, tulin töistä, vein Veeran soittotunnille, kävin pesee uuden kodin keittiön kaapit, kävin ruokaa, yritin saada lapset puhtaaksi, laitan lapset pesulle, pisulle ja nukkumaan ja yritän jossain vaiheessa itsekin nukkua. Huomenna meillä on töissä juhlallisuuksia Radisson Sassin Marina Palacessa, joka on aivan ihana paikka. Iltasella Vika huristaa perheineen pelastamaan minut osaltaan kaaokselta. Meillä on kaaos! Ja ylihuomenna on lasten yhteiset synttärikutsut... Luojan kiitos en ole saanut päähäni pitää niitä kotona, vaan kutsuin kaikki vaahtosammuttimet Turun sirkuskouluun sirkussynttäreille.
Voi sitä päivää kun minulla on aikaa vain istua ja tehdä jotain käsitöitä! Odotettavissa tämä on ehkä noin puolentoista kuukauden päästä...
Kävin hakemassa värikartat kun suunnittelin tulevan olkkarimme maalaamista. Yhdestä seinästä tulee ihanan mausteenpunainen, ja muut seinät saavat vaaleaa mokkaa pintaan. Lattioille tulee oikein tummaa laminaattia. Mies taas vähän nieleskeli, mutta älys olla sanomatta vastaan. Onneksi mieheni ei itsekään ole mikään hillityn tyylin edustaja, vaan miltei yhtä omituinen hiihtäjä kuin minäkin.
Mieheni aloitti tänään kaiken kiireen keskellä vapaaehtoisena avustajana nuorelle, toivottavasti kumpikin saa itselleen paljon positiivisia kokemuksia!
Muutossa hirvittää eniten varmasti noiden meidän "pikkuruisten" akvaarioidemme siirto. Suurimmassa kun on vajaat 600 litraa vettä sisällä, ja pienimmässäkin sata. Kaloja on satoja, ja isoimmat kooltaan 30cm. Mielenkiintoista! Luulen, että Vika unohti tämän pikkuseikan kun lupautui muuttoavuksi Cool Lienee paras tarkistaa vakuutukset ennen muuttoa... Suurimmassa altaassa on mun kamu, Mörkö II. Se on sellainen ruma pleko, kooltaan vajaat 30cm. Muilla kaloilla ei ole nimeä, mutta tämä on sen verta persoonallinen että nimen ansaitsee. Mörkö numero I kuoli vuosi sitten varmastikin vanhuuteen, oli jo valtava ja tuli meillekin jo aikuisena aikoinaan.
Toinen mielenkiintoinen operaatio on nuo miehen rakkaat: opel, opel, tunturi ja saab. Niiden siirtoa en edes jaksa ajatella, viimeksi kun muutimme hinasivat mies ja tämän veli niitä yöaikaan (mistähän syystä?!), ja hinausköysi katkesi juuri poliisilaitoksen kohdalla. Nämä meidän miesten autonkuljetukset on muutenkin luku sinänsä, viimeksi Vikan mies lähti mieheni kanssa auton hakuun Tapaninpäivän ratoksi pääkallokelillä Kuusamoon. Välillä loppui bensa keskellä ei mitään, ja samalla reissulla käytiin myös ojassa, minun rakas Saappi ja traileri auto(nromui)neen. Ja kun kyseessä ei ollut edes mikään porche tms, vaan ruosteinen riisipussi! Nyt on kuulemma suunnitteilla nurmikkoon kiinniruostuneen Ladan nouto Kemijärveltä. Oi kun meidän naapurit varmaan rakastaa meitä, piha täynnä näitä tekniikan riemuvoittoja!

Olipa harvinaisen hellakoukusta kampiakseliin juttu jopa minulta, mutta sellainen on olokin...
~Tikki (joka tietoisesti ei maininnut sanallakaan jäkispeliä, asia on vielä ihan liian arka puhuttavaksi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti